Kaislan novellikatkelma

Huomionkipeää

Pieni tyttö istuu sängyllä kädet sylissään. Tytöllä on yllään mekko, jonka korsettimainen selkämys tuo mieleen keskiajan. Kun katseen kääntää sivummalle, huomaa huoneen olevan yltympäriinsä vaalean purppuran peitossa. Asetelma olisi kaunis, jollei tytön runnottuja sormia ja väsyneitä kasvoja otettaisi huomioon. Tyttö avaa suljetut nyrkkinsä ja oikeasta kädestä vierähtää verinen parsinneula maalaten päiväpeiton kukkiin tummia tahroja.

Tyttö tuijottaa neulaa hetken ilme seesteisenä ja poimii sen sitten peukalon ja etusormen väliin. Pienet silmät katselevat neulaa sormien hyväillessä sen kiiltävää, täydellisen pyöreää pintaa. Veri liukuu liukkaan metallin päältä tarttuen sormen juonteisiin.

Siljan novellikatkelma

Vuoristorata

Naurahdan kaverini Sannan vitsille samalla siristäen silmiäni. Aurinko porottaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja valon säteet osuvat suoraan silmiini. On täydellinen kesäpäivä, on lämmin ja kaikki kukoistaa täydessä loistossaan. Ihanaa viettää tämä päivä Linnanmäellä Sannan kanssa.

Jonotamme vuoristorataan, ja jono matelee tavattoman hitaasti eteenpäin. Liikumme muutaman askeleen eteenpäin, taas seuraavaa vuoristoradan vaunua lastatessa. Aurinko osoittaa taas kaikki säteensä suoraan minuun, jolloin lämpöaalto pyyhkäisee lävitseni ja jano iskee kuivaan kurkkuuni. Kaivan laukustani vesipullon ja siemaisen ison kulauksen jääkylmää vettä.

Joelin Novellikatkelma

 

Heräsin viiltävään päänsärkyyn. Makasin sohvalla, jonka jouset olivat rikki. Ilmassa leijui lämpimän oluen tuoksu. Yht'äkkiä ovikello soi. Päänsärkyni tuplaantui ja huusin kähisevällä äännelläni: "Tullaan, tullaan".  Avasin oven. Edessäni seisoi hienoihin vaatteisiin pukeutunut mies. "Iltaa Pasi", mies sanoi. "Herra rönkkönen sinulle", vastasin ivaavalla äänellä. Mies nyrpisti nenäänsä ja jatkoi: "Herra rönkkönen, minulla olisi sinulla kiintoisa ehdotus." Pudistin päätäni ja sanoin: "Herra on hyvä ja poistuu kiinteistöstäni tällä punaisella sekunilla".  Käännyin hakemaan pesäpallomailaa sohvalta, kun päähäni kolahti jonkin kova esine. Kaikki pimeni.

Avasin silmäni. Näin pelkkää pimeää. Valot syttyivät edessäni seisoi arpinaamainen mies, jonka takana seisoi muiden joukossa luokseni tullut mies. “Sinun täytyy nyt tehdä niin, kuin minä sanon” arpinaamainen mies sanoi. “Tiedän mitä tarkoitat, mutten tule koskaan tekemään sitä.” vastasin halveksuen. Sen jälkeen tunsin sen. Iso vasara kolahti polvilumpiooni. Kipu oli suunnaton. “Lähdetään, minä teen sen”, kähisin.

Helenan novellikatkelma

Tunnen käsieni hikoavan ja hengitykseni tihenevän. Tuijotan puhelinnumeroa kännykkäni näytöllä. Olen tarkistanut sen varmasti ainakin kymmenen kertaa. Käteni lähestyy vihreän luurin kuvaa, mutta äkkiä vedänkin sen pois. En millään pysty tähän, ajattelen.

    Olen aina pelännyt virallisia puheluita. Mieluummin lähetän sähköpostia, jos jotain täytyy tehdä. En edes normaalisti ole kovinkaan ujo tai hiljainen, mutta jos täytyy soittaa jollekin tuntemattomalle... Ei, se ei ole minun juttuni. En muutenkaan tykkää puhua puhelimessa, en edes kavereiden tai äidin kanssa. Jokin siinä ahdistaa, en vaan tiedä mikä. Jos tietäisin, voisin ehkä tehdä asialle jotain. Mutta koska en tiedä, niin tämä sama kaava jatkuu kenties elämäni loppuun saakka. Ehkä minä kuitenkin jossain vaiheessa totun virallisiin puheluihin ja kuusikymppisenä olen jo täysi konkari, toivottavasti.

Santun novellinkatkelma

"Nyt juhani olen kyllästynyt sinun pelaamiseen, nyt lähti kone". "Mitä sinä teet". Juhani sanoi kauhistuneena pelikuulokkeet päässään. Aino-Liina otti tietokoneen johdot irti ja otti koneen ja heitti ikkunasta ulos. "VOI EI MITÄ SINÄ TEIT". Juhani huusi täysiä Aino-Liinalle. "Voi anteeksi en huomannut että siinä oli ikkuna koitin heittää sen seinää päin". Aino-Liina sanoi näsäviisaasti. "Nyt ulos!" Juhani huusi päin Aino-Liinan naamaa. "Okei minä lähden ei tarvii ottaa kuumaa" "Ai ei vai siinä meni minun 550€ kone". Juhani huusi. "No okei menen pakkaamaan, ainiin ku eihän mulla ole mitään muuta, kuin nämä toiset stringit". Aino-Liina sanoi. Sinne meni Aino-Liina. Juhanin mielestä kotona tuntui todella hiljaiselta, kun siellä ei ollut huutavaa pissistä. Juhani meni ostamaan uutta konetta lazet blade konetta, joka oli Juhanin unelma kone aina.

Riannan novellikatkelma

Tasan vuosi siitä hetkestä. Silloin elämäni paras päivä muuttui yhtäkkiä elämäni hunoimmaksi. Muistelen niitä hetkiä kyyneleet poskellani. Muistan hänen hymynsä, jonka alla sulin kerta toisensa jälkeen.

Olimme tunteneet jo vuosia ja vihdoin oli hetki jolloin saimme olla vain kahden. Porukassa Jussi ei koskaan ollut kiinnittänyt vain minuun huomiota, se oli kyllä ymmärrettävää, koska Jussi on niin viehättävä persoona ja kaiken lisäksi todella komea. Katsoin Jussia aina silmät hehkuen, en vain voinut sille mitään. Nyt on vihdoin päivä, joka saattaa olla elämäni ikimuistoisin. Kuitenkin pelko kalvaa sisimpääni, elämä koettelee minua aina, kun jotain hyvää on tapahtumassa.

Artun Novellikatkealma

Kävelen pimeässä autoja kohti. Heti kun astuin sisään tiesin minkä veisin. Aion viedä poliisi päällikön virka auton. Monikaan ei tiedä tätä, mutta poliisi päälliköillä on käytössään virka autoinaan suht uudet lamborghini huracán LP 610-04. Mikä on siis sika makee auto. Kokeilen auton ovea. "Pahus! Se on lukossa" sanoin sen vahingossa äänen. Kaivan taskulampun taskusta ja rupean etsimään avaimia. Tiedän, että poliisit eivät pidä niitä kaukana autosta, koska ne pitää saada nopeasti käsiin hädän sattuessa. Siinä hän ne roikkuvat hyllyllä muiden avainten joukossa. Haenne ja palaan autolle. Painan avaimista ovien aukaisu nappia. Siitä kuuluu pieni ääni, mutta en usko että kukaan kuulee. Olen avamassa ovea, kun pysähdyn täysin. Niska karvani nousevat pystyyn. Kuulen, kuinka autotallin ovi aukeaa, ja menee kiinni. Sammutan äkkiä lamppuni. Sillä tiedän, että en ole enään yksin.

Ronjan novelllikatkelma

Olin shokissa. Mitä minä olin tehnyt?, Mitä oli tapahtunut? ja miksi hän käyttäytyi noin? Tuntui että olisin saanut veitsen sydämeen.  Hän ei koskaan ole ollut ilkeä minulle. Sinä iltana soitin, tekstasin ja lähetin jopa sähköpostin Tiinalle ja hän ei vastannut. Aloin jo raivostua, kunnes selasin hänen facebook sivuaan läpi. Siellä oli hirveitä asioita minusta. Noloimpia kuviani, haukkumista ja pilkkaamista. Silloin päätin että tämä riittää ja lähdin äkkiä kohti Tiinan taloa. Kävelin portaat ylös heidän ovelleen ja painoin ovikelloa. Tiina tuli itse avaamaan oven.

“Tiina nyt tämä riittää, mitä niin kamalaa olen tehnyt sinulle että sinun pitää nöyryyttää ja kiusata minua näin?!!”

“ Ai että mitä olet tehnyt? Ei sillä niin väliä olen vain iloinen että pääsin sinusta eroon ,sillä olet ylimielinen, määräilevä lellitty kakara, jonka kanssa en enää hetkeäkään halua viettää Painu kotiin senkin kamala ämmä!” Hän huusi ja painui sisään ovet paukkuen jättäen minut pihalle.

  Joonan novelli katkelma.

 Jarmo on neljäkymmentäyksivuotias normaali mies. Hän tykkää roskaruuasta ja juo cocacolaa noin 3l per päivä. Jarmo pitilä on tössä sörnäisten rakennustyömaalla. Hän oli tehnyt kaksitoistatuntisen työpäivän ja Irma vaimo oli unohtanut pakata eväsleivät mukaan. Työpäivän lopussa hänellä oli kaamea nälkä, hän mietti että mitä hän tekee. Sitten hän keksi, hän menee mäkkiin ja tilaa euron juuston. Hän ajaa pitkin sörnäisten rantakatua ja hänellä soi autossa suomipop hitit. Kun hän pääsi sörkän mäkkiin niin hän käveli sisällä ja meni jonoon, siinä hän jonotti 5min. Sitten tuli hänen vuoro, hän sanoi: "kolme euron juustoa" myyjä vastasi: "okei, tuleeko muuta?" "Ei tule" vastasi jarmo. Myyjä huutaa: "kolme juustoa" työntekijä vastaa: "ei ole kaikki on loppu" sen kuultuaan jarmo sekoaa ja päässä alkaa pyöriä, ja hän tippuu

Veetin novellikatkelma

Timothein puhelin soi ja hän rientää äkkiä vastaamaan. Timothein kaveri soitti ja sanoi että bussi on tulossa. Timothei kiitti tiedosta ja lähti matkalaukku mukanaan kohti bussi pysäkkiä. Samalla pysäkillä odotti Jorski, sama veijari joka soitti aikaisemmin Timotheille.He menivät bussiin joka lähti kohti satamaa. Timothei ja Jorski jäivät sataman pysäkillä pois ja näki kaverinsa odottamassa häntä. Kaverit moikkasivat ja Timothei ja Jorski moikkasivat takaisin. Kavereiden nimet olivat Nasse ja Timo-Harri jota kutsutaan Timppa-Harriksi.

Hetken siinä ensin rupattelivat ja sitten kaverukset lähtivät kävelemään kohti laivaa, mutta tajusivat yht'äkkiä että mihin laivaan he ovat menossa. Vasemalla oli Tallink Silja, joka menee Viroon ja oikealla Silja Line, joka menee Ruotsiin. Heille tuli hätä, että kumman he valitsevat. Ainakaan hinta ei vaikuttanut ,koska matkat olivat saman hintaisia. "Tehdään pieni äänestys" Nasse ehdotti. Niipä he tekivät. Nasse ja Timppa-Harri äänestivät Viroa, koska sieltä saa halpaa limua ja karkkia. Timothei ja Jorski halusivat Ruotsiin, koska he halusivat mennä hieman pidemmälle matkalle. He miettivät myös muita tapoja keksiä maa mihin mennään, mutta he eivät keksineet.

Veeran novellikatkelma

Sydämeni tykytti. Olin paniikissa. En ikinä ollut pelännyt näin paljon. Näin kuinka musta auto kaahasi minua kohti. En pystynyt tekemään enää mitään. En pystynyt väistämään. Olin niin paniikissa, että en kyennyt edes liikkumaan. Yhtäkkiä tunnen kamalan kokoisen jysäyksen koko kehossani. Huomaan kuinka kävelytie täyttyy omasta tumman punaisesta verestäni ja hengittäminen käy hyvin raskaaksi. Edessäni näin vain sumua. Olisin tarvinnut apua, mutta en pystynyt puhumaan, enkä varsinkaan huutamaan. Kurkkuani viilsi ihan jo pelkkä hengittäminen. Sumun keskeltä näin kuinka musta auto kaahaa pois luotani. En ymmärtänyt. Miksi juuri minä? Mitä hän halusi? Tappaa minut? Mitä pahaa minä kenellekään olen tehnyt?

Silloin silmäni sumeni kokonaan. Näkökenttäni oli vain mustaa täynnä. Mieleni alkoi täyttymään omista ja ihanista muistoista. Muistan kuinka keinuin äidin ja isoveljen kanssa vanhassa, rämäisessä keinussa. Nauroin, kun pitkät hiukseni osuivat maahan silloin, kun laitoin pään alas. Muistan kuinka tein naapurin lasten kanssa iloisesti hiekkakakkuja ja leikittiin piilosta.

Merin novellikatkelma

Pitkät ruskeat hiukseni ovat sotkeutuneet ja peittävät kyynelten juovittamat kasvoni. Makaan sängylläni kippurassa ja tuijotan tyhjyyteen. En voi uskoa, että hän on poissa. Suljen taas silmäni ja yritän hengittää tasaisesti. Hän on, ei, vaan hän oli niin nuori ja ihana, vasta kahdeksan vuotta, ei hän voi olla kuollut. Kuulen oven avautuvan ja sulkeutuvan alakerrassa, mutten välitä. Millään ei ole nyt väliä. En voi kuvitella elämää ilman häntä. Kuka sitten kertoo huonoja vitsejä aamuisin tai yrittää piristää minua huonosti menneen kokeen jälkeen. Kai siihen tottuu, ainakin minun on uskottava niin. Joku koputtaa hiljaa oveeni, mutten halua mennä avaamaan. Suljen silmät. Haluan olla yksin. Hetken päästä sipaisen takkuiset hiukseni korvan taa ja tuijotan taas mitään näkemättä eteeni. Ehkä hän ei olekaan kuollut, ehkä hän tulee kohta kotiin ja sanoo vain murtaneensa nilkkansa, tai jotain. Mutta ei. En saa ajatella näin. Minä näin sen itse, hän on kuollut. Vaikka hän vielä aamulla vaikutti niin eloisalta.

Ninan novellikatkelma

Viereiseltä pihalta kuuluu ihmisten puhetta. Joku nauraa. Avoimesta ovesta kulkeutuu ulos kellertävää valoa. Äänet katoavat sisälle taloon ja ovi sulkeutuu. Pimeys valtaa naapuruston uudelleen. Katselen korkeita tolppia, jotka reunustavat tietä molemmin puolin. Muistan, että joskus niiden päissä oli hohtavat valopallot. Minnekköhän ne ovat menneet? Nyt vain taivaalla haaleana hohtava valo ja muutamat pienet ikkunat siellä täällä tuovat valoa pimeyteen. Kynteni rapisevat kovaa, harmaata kiveä vasten.

En ole juossut pitkään aikaan. Venytän lihaksiani ja annan jalkojen viedä minua eteenpäin tutuilla reiteillä. Kaukaa takaapäin kuuluu oven pamahdus ja huuto. Hän kutsuu minua, mutta voin kuulla hänen äänestään, että hän ei oikeasti halua minun palaavan. Kiristän tahtia. Pois, pois ja äkkiä. Naapuruston tuoksut ovat muuttuneet siinä ajassa, kun olen ollut lukittuna sisälle. Monet kirkkaista, värikkäistä hajuista ovat hälvenneet ja jäljellä on enää tylsien ihmisten valjuja tuoksuja.

Nean novellikatkelma

Ihmiset kiljuivat ympärilläni. Tänään oli kaupungin uuden huvipuiston avajaiset, ja minäkin olin päättänyt tulla, tosin minä olin yksin, kun muilla oli ystäviä. Ensimmäiset valot syttyivät iltahämärässä. Huvipuisto oli täynnä nauravia ihmisiä hattarat ja popcornit kädessään. Kevyt tuulenvire kävi kasvoillani, kun vuoristoradan vaunu teki äkkikäännöksen. Jotkut tytöt kikattivat takanani. Pian tuli pilkkopimeää. Kiljunta vain yltyi. Vaunu meni pitkään tunneliin. Pian näin tunnelin pään. Laite loppui, ja meidät päästettiin pois.

Tunsin itseni todella yksinäiseksi. "Mennään uudestaan! Mennään uudestaan!", joku pikkupoika sanoi isälleen. Kävelin ympäri huvipuistoa ja katselin ihmisiä. Kaikki näyttivät viihtyvän täällä. Minä en viihtynyt. Päätin lähteä pois, menihän siinä monta kymmentä euroa hukkaan, mutta parempi näin. Päätäni alkoi särkeä kaikki tämä kiljuminen ja nauraminen. Nyt on ainakin nähty tämäkin paikka, eikä tarvitse tulla uudestaan. Ei täällä ollut edes mitään hyviä laitteita. No, hyvä minun on sanoa kun kävin vain parissa laitteessa.

Juha novellikatkelma

"Päivää oletkos jo täyttänyt 15?

Aleksi on huono valehtelija ja punastuu heti. Hän koittaa keksiä jotain hauskaa tilanteeseen.

"Mihin minä olisin sen täyttänyt.

Punastuneena Aleksi menee viemään energiajuoman takaisin hyllylle. Aleksi halusi niin paljon energiajuomaa, jotenka hänen päässään kävi ajatus varastamisesta. Aleksi ei osannut päättää. Varastaminen ei ole hänen tapaistaan. Mutta hän haluaa energiajuomaa niin paljon, että hän päättää avata takin sisätaskun. Aleksi laittaa megaforcen sinne ja lähtee kävelemään kassojen läpi. Aleksia ei ole kuumottanut elämän aikana kertaakaan niin paljon. Aleksi menee kassojen ohi ja nyt hän on pihalla. Aleksi on hyvin helpottunut. Hän menee kaupan taakse avaamaan megaforcen. Hän maistaa sitä:

"Hyi! Tämä maistuu ihan kauhealta. Annan arvosanan 1/5!

Aleksi heittää megaforcen pois ja lähtee vihaisena kävelemään Hesburgeriin.

Kamin novellikatkelma

Myyjä oli asettelemassa rauhallisesti tuotteita hyllyyn kunnes kuuluu "se ei voi olla totta"

Myyjä menee paikalle ja siellä hän näkee Aleksin pekoni hyllyllä. Aleksi on 14 vuotias poika joka rakastaa pekonia.

Myyjä kysyy "mikä ei ole totta"  

´´ pekoni on loppu" sanoo Aleksi.

"Niin valitettavasti" sanoo myyjä ja poistuu paikalta.

Aleksi miettii että mitä hän nyt syö kun pekoni on loppu. Aleksi käveli pitkin kaupan käytäviä pitkin ja pohti että mikä olisi hyvä ja täyttävä ateria.

Aleksi miettii olisiko pihvi hyvä valinta mutta ei hänelle oikein maistu nyt. Aleksi päättää lähteä etsimään pekonia toisesta kaupasta.

Alex novellikatkelma

Rami nousee mustaan 5-sarjaiseen bemariinsa ja lähtee toimistoa päin, niin hienolla autolla ei kuitenkaan voi vastustaa pientä kiihdyttämistä ja Rami painaa tallan pohjaan ja lähtee renkaat vinkuen risteyksestä ja pelästyy, kun näkee poliisin viereisellä kaistalla, mutta matka jatkuu tavalliseen tapaan.

 Kun Rami pääsee viimein toimistolle huomaa hän avaimensa jääneen kotiin ja talloo maata vihaisena. Nyt on kova kiire lähteä hakemaan avaimia, koska aukioloaika alkaa jo 30 minuutin kuluttua ja ainoastaan Ramilla on avaimet tärkeisiin papereihin ja kassaan. Rami lähtee baanalle ja ajaa reilua ylinopeutta ehtiäkseen. 

Matka lahteen kestää liian kauan ja Ramin pitää soittaa kollegalleen, että voisiko hän tulla avaamaan toimiston. Puhelimen toisessa päässä oleva Juho sanoi mielellään tulevansa töihin, kun viimeiset 40 tuntia on mennyt tietokonetta näppäillessä. 

Marikan novellikatkelma

Vaimoni katsoi minua hetken ymmällään mutta meni kuitenkin olohuoneeseen. Otin lääkekaapista hänen lääkkeensä ja kaadoin lasiin vettä. Vein lääkkeet ja veden hänelle. Hän otti lääkkeen ja istuutui tuolille. Jokainen aamumme on samanlainen. Vaimoni sotkee jotain, jonka jälkeen annan hänelle lääkkeensä ja hän rauhoittuu. Toki välillä on joitain poikkeus tapahtumia ettei hän rauhoitukkaan. Silloin joudun antamaan hänen lääkkeensä suoraan suoneen.

Olin keittiössä syömässä aamupalaani loppuun, kun kuulin oudon äänen. Menin äkkiä olohuoneeseen ja näin vaimoni makaavan lattialla. Hänellä oli veitsi kädessä, jonka hän oli ilmeisesti työntänyt sen pistorasiaan. Lääkkeet eivät olleet auttaneetkaan. Soitin hätänumeroon, josta käskettiin tarkistamaan tunnenko pulssia ja osaanko elvyttää. En tuntenut hänellä pulssia enkä osannut elvyttää. Ambulanssi olisi kohta täällä. Hän makasi lattialla liikkumattomana ja näin pienen hymyn hänen kasvoillaan. Kyyneleet purskahtivat silmistäni. Tiesin että nyt tämä kaikki on ohi.  

Elsan novellikatkelma

Katselin ikkunasta ulos ja ajattelin kesää, miten kivaa minulla olikaan ollut ja huomenna se kaikki loppuisi. Huomenna joutuisin palaamaan kouluun ja aloittamaan kahdeksannen luokan. Huomenna minun täytyisi taas kohdata ne tuomitsevat katseet ja kestää kaikki haukut, joita minulle huudeltiin. Minua pelotti, entä jos en taaskaan saisi kavereita koulusta ja olisin koko vuoden yksin. Mutta aioin kuitenkin yrittää, joten pakkasin laukkuni ja valitsin vaatteeni huomiselle. Sitten menin nukkumaan.

Aamulla herätessäni aloin heti laittautumaan, meikkasin vähän ja puin vaatteet päälle. Söin pikaisesti ja sitten lähdinkin jo kävelemään koululle. Matkalla mietin vaikka mitä, miten luokkalaiseni ottavat minut vastaan, missä istun ja aletaanko minua haukkua heti.

Pian kuitenkin näin jo koulun, sillä meiltä ei ole sinne pitkä matka. Näin pihalla rinnakkaisluokkalaisiani juttelemassa, omia luokkalaisiani ei kuitenkaan näkynyt missään, he olivat varmaan jo sisällä. Kiristin vähän vauhtia, jotta en myöhästyisi tunnilta.

Kävelin nopeasti rinnakkaisluokkalaisteni ohi ja avasin koulun oven.

Aleksi Delikouras - NÖRTTI 2

Raid ja pelkääjät, Harri Nykänen.

Minä zlatan ibrahímovic, david lagercranz

The fault in our stars - John Green

Outolintu, Veronica Roth

Sue Limb, Tyttö, 16 vee: mimmi tykittää

Suzanne Collins Nälkäpeli

Lauren Oliver, Delirium