Luetaan ja kirjoitetaan yhdessä 9B: tammikuuta 2014

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Hendrikin tarina

Kaupunklainen: Kato poliisi tule
Diileri:hyppäme roskiksen sitten ne ei löydä meidä.
Kaupunkilainen: mitä me nyt tehdään.
Diileri: odotamme niin kauan ennen kuin poliisit lähtee pois.
Viiden minuutin päästä poliisi on lähtenyt pois ja Diileri ja Kapunkilainen lähtee myös pois.

Juhan tarinan katkelma

Älysin, että kartano olikin minun vanha lastenkoti. Se oli suljettu vuosia sitten. Syynä oli kahden lapsen kuolema, jota kukaan ei koskaan osannut selvittää. Mutta minäpä taidan tietää, miten he kuolivat.

Nean jännitystarinan katkelma

Huokaisin syvään. Kaikki olikin ollut vain unta. Hyräilin erästä kappaletta joka oli jäänyt soimaan päähäni. Yhtäkkiä pysähdyin. Olin ihan hiljaa. Olin lopettanut hyräilyn, mutta silti kuulin äänen. Se kuului kylpyhuoneesta. Juoksin kauhuissani katsomaan mikä siellä oli. Kun pääsin kylpyhuoneen ovelle, ääni koveni. Siellä oli joku.

Santun katkelma.

Samana iltana kuului samaa kolinaa alakerrasta. Jokin oli taas tulossa ylös, nyt näin hänen kasvonsa ne olivat veriset ja hän oli muutenkin kokonaan likainen. Sitten koko elämäni vilahti edestä, tajusin että olin kuollut.

Joonan jännitystarina

Luoti lävisti Jonin keuhkot ja hän kaatui maahan. Luodin ampuja osoitti minua aseella ja näin hänen kasvot. Niitä en voi unohtaa ajattelin ja naks naks niks aseesta oli panokset loppu. Hän otti minusta kuvan ja lähti juoksemaan. Menin Jonin luokse ja soitin ambulanssin ja poliisin, mutta puhelun aikana kuulin tikitystä. Tiesin mitä se tarkoitti. Hyppäsin ikkunasta ulos ja tömähdin kyljelleni. Silloin räjähti.

Jasminin tarinan katkelma

Onneksi Nita oli ottanut taskulamppunsa mukaan. Valaisin muiden tietä sillä, kun laskeuduimme lyhyet portaat alas. Kaikkia jännitti, mitä edessä nököttävän oven toisella puolella olisi. Nita piti kameraansa valmiina, kun Mona työnsi painavan harmaan oven auki. Nita napsaisi pimeänäkökamerallaan kuvan, ja jäi odottamaan että kuva latautuisi näytölle. Me muut olimme hiukan pettyneitä pimeästä maisemasta, olimme odottaneet jotain säpsähdyttävää. Kapusimme portaat ylös takaisin käytävälle. Aurinko oli laskenut. Ainoa valomme oli kamera ja taskulamppu. Sitten Nita pysähtyi järkyttynyt ilme kasvoillaan. “Teidän pitää varmaan nähä tää…” hän sanoi melkein kuiskaten tuijottaen samalla kameran näyttöä.

Kaislan tarinapätkä

En jaksanut enää taistella lupsahtelevia silmäluomiani vastaan vaan nipistin ne kiinni ja kellahdin kyljelleni, suojaten päätä käsilläni. Odotin kivun tulevan. Mietin miltä tuntuisi, kun kaikki olisi ohitse, kun olisin kuollut. Oliko minussa sielua, matkustaisiko se jonnekkin taivaaseen tai paratiisiin? Vai katselisinko minä pilven reunalta, kuinka ruumiini maatuisi ja asettuisi luonnon iänikuiseen kiertokulkuun? Ajattelisinko, että aikani olikin jo ollut ohitse, ettei minulla ollut enää mitään koettavaa täällä, maailmalla?

Mutta kipua ei tullutkaan. Mikään ei lävistänyt ihoani, kuulin vain kimakan pillin vihellyksen jostain kaukaa. En jaksanut kohottaa päätäni, sillä pelkäsin näkeväni verenhimoisen ilmeen ja terävät hampaat tuuman päässä kasvoistani.

Sitten se tuli, kädet kiertyivät vyötäröni ympäri ja koppasivat minut ilmaan. En halunnut nähdä henkilöä, joka tekisi minusta lopun. Halusin vain kaiken käyvän nopeasti ja kivuttomasti, sillä en jaksanut enää, olin niin heikko

Marionetti

Mäk Gäliksen hisles:
Mäk Gäliks:Nonii mä otan kerrosburgerin ja kananuggeteja.Mmmmmm...Burgeri on ihanaa.
Petteri : Ooksä ihan kujalla? Ei me olla missään mäkissä?
MC: *facepalm* kerrosburgeri on hesburgerissa.
Petteri: No eihän tää mikään Hesekää oo!
MB: ilmestyy*
Mäk Gälis: heittää burgerin MB'n päälle "syö burgeria"
MB:EI JUUSTOMÄTTÖÖ BY MIIKKA!Minä olen allerginen juustomättöburgerille

Ninan katkelma jännitystarinasta

Peura seisoo joentörmällä. Se kastaa hitaasti päänsä veteen ja juo muutaman hitaan kulauksen. Hopeinen vesi pyörteilee hitaasti sen kuonon ympärillä. Yhtäkkiä peura kuulee jotakin. Salamannopeasti sen pää kohoaa vedestä ja lennättää pieniä, kimaltelevia vesipisaroita ympäriinsä. Ne näyttävät leijuvan hetken paikoillaan, ja niistä heijastuu kuun kelmeä hohde. Peuran korvat kääntyilevät pimeässä, kun se yrittää paikallistaa äänen lähteen. Kaukaa, juuri peuran kuulomatkan reunamilta, kuuluu uusi nyyhkäys. Peura ponnistaa lihaksikkailla takajaloillaan ilmaan ja katoaa metsän pimentoihin.

Merin katkelma jännitystarinasta

Tuuli humisi korvissani. Seisoin keskellä sumuista katua. Talot olivat ränsistyneitä ja vinoja, kaikissa taloissa, jotka näin oli ikkunat umpeen laudoitettu, tai rikki. Kadun varrella oli pari harmaata, lehdetöntä puuta. Koko paikka oli harmaa. En nähnyt viittä metriä pidemmälle, sumu oli niin paksua. Taivastakaan ei näkynyt. Minusta tuntui, kuin joku olisi tarkkaillut minua. Katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. En kuullut muuta kuin tuulen hiljaisen huminan. Missä olin? Tämä paikka oli kauan sitten autioitunut. Minua alkoi pelottaa.

Riannan jännitystarinan katkelma

Oli aivan hiljaista, vain meidän puhe kuului. Puheemme kaikui monta kertaa uudelleen ja uudelleen. Pikku hiljaa ääniä alkoi kuulumaan. Korkeat koivujen lehdet alkoivat kahista tuulessa, tuulen humina kävi korvassa ja pikkulintujen kaunis laulu soi metsässä. Paikka muuttui hetkessä, kauheasta pimeästä ja hiljaisesta metsästä ihanaksi satumetsäksi. Minunkin alkoi tehdä mieli laulaa lintujen mukana. Mikäpä siinä, aloin hymistä lintujen mukana.Tuntui, kuin olisimme jossain sadussa. Olo oli samanaikaisesti outo, ihana ja jotenkin olematon.

Siljan, Elsan, Riannan ja Kaislan marionettihahmot

Marionettinäytelmä

Marionettinäytelmän hahmot:

- pahis nainen(kaisla): Hän on synkkä ja salaperäinen. Hän pukeutuu mustaan ja osaa kaikenlaisia pimeyden taikoja ja taikuuksia.

- Supersankari superwoman (elsa): Hän on käytännöllinen nainen ja kaunis.

- pissis (silja): Pissis on kaunis ja hänet huomataan aina. Hän käyttää bilevaatteita.

- Supersankari superman (rianna): Supermies on vahva ja hurmaa kaikki naiset. Hän on kaikille mukava. Hänellä on paljon lihaksia ja hän on todella komea mies.

Minun tarinaa

Menin viereiseen puistoon istumaan. Puistossa oli lapsille kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäki ja hiekkalaatikko. Puistossa ei ollut ketään, mutta jossain kauempana käveli nainen ja mies. Ulkona oli hämärää ja sumuista, illalla varmaan sataisi. Puisto oli metsän ja kotini välissä. Olin väsynyt ja kylmissäni. Metsästä kuului askelia, ne tulivat minua kohti. Nyt hän tulee

Elsan jännitystarina katkelma

Lähdimme kävelemään yläkertaan, portaat narisivat ja tuntui, että ne murtuisivat hetkenä minä hyvänsä. Yläkerrassa oli vielä hämärämpää. Menimme makuuhuoneeseen, siellä kaikki oli aivan harmaan tomun ja rojujen seassa. Sitten katsahdin sängylle, enkä voinut uskoa näkemääni. Sängyllä oli ruumis. Kiljaisin ja lähdin juoksemaan. Riina oli ilmeisesti huomannut saman, sillä hän juoksi perässäni portaita alas. Juoksimme ulko-ovelle ja yritimme riuhtoa sitä auki, mutta se oli lukossa. ”Mehän jätimme tämän auki..” sanoin ääni väristen. ”Niin jätimmekin..” Riina sanoi. ”Mutta ette ole yksin”, sanoi möreä miehen ääni takanamme. Katsahdin taakseni, mutta silloin kaikki pimeni.

Veetin tarina katkelma

Late sinnittelee tunteja ilman ruokaa, juomaa tai tietoakaan avusta. On pimeä ja kylmä. Mietin vain koko ajan mielessäni että miten päästä pois pilkkopimeästä rotkosta. Rotkosta ei näy muuta kuin hajonnut riippusilta ja lukuisia ruumiita ympärilläni. Mahdollisia reittejä kiivetä ylöspäin ei ole. Seinät ovat täysin pystysuoraa kalliota. Muuta ei kuulu kuin epätoivoiset Laten yrtitykset huutaa apua. Näin pienen liikahduksen kallio seinämässä ja osoitin sitä taskulampulla ja saman tien lepakko lähti lentämään, kohti hajonnutta riipusiltaa. Kaukana riippusillan takana näkyi kuun sirppi

Tarina art

Sitten kuulin taas sen äänen, jokin iso tuli minun perässäni. Se yritti kulkea hiljaa ,mutta kuulin sen silti. Aloin kävellä nopeammin, melkein jo juoksin. Mieleeni tuli se, mitä olin säikähtänyt. Olin nähnyt ruumiita. Ajattelin jo olevani mennyttä, kun yhtäkkiä kuulin tien vierestä äänen. ”Hyppää tänne äkkiä.” Hyppäsin sinne. En tiennyt oikein mitä ajattelin. Minua ei haitannut mikään. Olin jo varma kuolevani pian. Ihan mikä tahansa pieni pelastus saisi riittää. Ääni oli ollut hento ja kuului varmaan jollekin pienelle ja vanhalle henkilölle. Olin jossain tien vieressä. Minua pelotti. Odotin jonkin aikaa. Mitään ei kuulunut. Olin jo nousemassa ylös, kun tunsin jotain kaulallani. Otin Taskulampun ja katsoin kaulalleni. Sen jälkeen ylös ja takaisin alas. Silloin huomasin olevani jo kuollut. Olin nähnyt hirttoköyden kaulallani. Ja sitä vetämässä ihmisen tai itse asiassa se ei ollut ihminen. Sillä oli ihmisen kroppa ja härän pää. Siinä kohtaa heitin jo hyvästit maailmalle. Lausuin vain hyvästi ja nukahdin sitten.

Miun tarinakatkelma

Nyt olin pimeässä mädältä lihalta haisevassa pikku kammiossa ja sitten se tapahtui
seinästä verta valuvat piikit tulivat naristen minua päin. Oli pakko käyttää viimeinen
oljenkorsi, purppurahappo. Maailman syövyttävin aine, joka sulatta kovimmankin
metallin. Vain svush kuului, kun heitin purppurahapon seinään.Ehdin nipin napin
sukeltamaan hapon tekemästä reiästä ennen, kuin piikit olisivat rusentaneet minut.
Mutta nyt meni kanssa huonosti ei happoa jäljellä jouduin johonkin ihmeen kivipolulle
edelleen temppelin sisällä. Piti vain jaksaa mennä eteenpäin, vaikka ruoka oli aivan
lopussa.