Kaislan novellikatkelma

Huomionkipeää

Pieni tyttö istuu sängyllä kädet sylissään. Tytöllä on yllään mekko, jonka korsettimainen selkämys tuo mieleen keskiajan. Kun katseen kääntää sivummalle, huomaa huoneen olevan yltympäriinsä vaalean purppuran peitossa. Asetelma olisi kaunis, jollei tytön runnottuja sormia ja väsyneitä kasvoja otettaisi huomioon. Tyttö avaa suljetut nyrkkinsä ja oikeasta kädestä vierähtää verinen parsinneula maalaten päiväpeiton kukkiin tummia tahroja.

Tyttö tuijottaa neulaa hetken ilme seesteisenä ja poimii sen sitten peukalon ja etusormen väliin. Pienet silmät katselevat neulaa sormien hyväillessä sen kiiltävää, täydellisen pyöreää pintaa. Veri liukuu liukkaan metallin päältä tarttuen sormen juonteisiin.

Siljan novellikatkelma

Vuoristorata

Naurahdan kaverini Sannan vitsille samalla siristäen silmiäni. Aurinko porottaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja valon säteet osuvat suoraan silmiini. On täydellinen kesäpäivä, on lämmin ja kaikki kukoistaa täydessä loistossaan. Ihanaa viettää tämä päivä Linnanmäellä Sannan kanssa.

Jonotamme vuoristorataan, ja jono matelee tavattoman hitaasti eteenpäin. Liikumme muutaman askeleen eteenpäin, taas seuraavaa vuoristoradan vaunua lastatessa. Aurinko osoittaa taas kaikki säteensä suoraan minuun, jolloin lämpöaalto pyyhkäisee lävitseni ja jano iskee kuivaan kurkkuuni. Kaivan laukustani vesipullon ja siemaisen ison kulauksen jääkylmää vettä.

Joelin Novellikatkelma

 

Heräsin viiltävään päänsärkyyn. Makasin sohvalla, jonka jouset olivat rikki. Ilmassa leijui lämpimän oluen tuoksu. Yht'äkkiä ovikello soi. Päänsärkyni tuplaantui ja huusin kähisevällä äännelläni: "Tullaan, tullaan".  Avasin oven. Edessäni seisoi hienoihin vaatteisiin pukeutunut mies. "Iltaa Pasi", mies sanoi. "Herra rönkkönen sinulle", vastasin ivaavalla äänellä. Mies nyrpisti nenäänsä ja jatkoi: "Herra rönkkönen, minulla olisi sinulla kiintoisa ehdotus." Pudistin päätäni ja sanoin: "Herra on hyvä ja poistuu kiinteistöstäni tällä punaisella sekunilla".  Käännyin hakemaan pesäpallomailaa sohvalta, kun päähäni kolahti jonkin kova esine. Kaikki pimeni.

Avasin silmäni. Näin pelkkää pimeää. Valot syttyivät edessäni seisoi arpinaamainen mies, jonka takana seisoi muiden joukossa luokseni tullut mies. “Sinun täytyy nyt tehdä niin, kuin minä sanon” arpinaamainen mies sanoi. “Tiedän mitä tarkoitat, mutten tule koskaan tekemään sitä.” vastasin halveksuen. Sen jälkeen tunsin sen. Iso vasara kolahti polvilumpiooni. Kipu oli suunnaton. “Lähdetään, minä teen sen”, kähisin.

Helenan novellikatkelma

Tunnen käsieni hikoavan ja hengitykseni tihenevän. Tuijotan puhelinnumeroa kännykkäni näytöllä. Olen tarkistanut sen varmasti ainakin kymmenen kertaa. Käteni lähestyy vihreän luurin kuvaa, mutta äkkiä vedänkin sen pois. En millään pysty tähän, ajattelen.

    Olen aina pelännyt virallisia puheluita. Mieluummin lähetän sähköpostia, jos jotain täytyy tehdä. En edes normaalisti ole kovinkaan ujo tai hiljainen, mutta jos täytyy soittaa jollekin tuntemattomalle... Ei, se ei ole minun juttuni. En muutenkaan tykkää puhua puhelimessa, en edes kavereiden tai äidin kanssa. Jokin siinä ahdistaa, en vaan tiedä mikä. Jos tietäisin, voisin ehkä tehdä asialle jotain. Mutta koska en tiedä, niin tämä sama kaava jatkuu kenties elämäni loppuun saakka. Ehkä minä kuitenkin jossain vaiheessa totun virallisiin puheluihin ja kuusikymppisenä olen jo täysi konkari, toivottavasti.

Santun novellinkatkelma

"Nyt juhani olen kyllästynyt sinun pelaamiseen, nyt lähti kone". "Mitä sinä teet". Juhani sanoi kauhistuneena pelikuulokkeet päässään. Aino-Liina otti tietokoneen johdot irti ja otti koneen ja heitti ikkunasta ulos. "VOI EI MITÄ SINÄ TEIT". Juhani huusi täysiä Aino-Liinalle. "Voi anteeksi en huomannut että siinä oli ikkuna koitin heittää sen seinää päin". Aino-Liina sanoi näsäviisaasti. "Nyt ulos!" Juhani huusi päin Aino-Liinan naamaa. "Okei minä lähden ei tarvii ottaa kuumaa" "Ai ei vai siinä meni minun 550€ kone". Juhani huusi. "No okei menen pakkaamaan, ainiin ku eihän mulla ole mitään muuta, kuin nämä toiset stringit". Aino-Liina sanoi. Sinne meni Aino-Liina. Juhanin mielestä kotona tuntui todella hiljaiselta, kun siellä ei ollut huutavaa pissistä. Juhani meni ostamaan uutta konetta lazet blade konetta, joka oli Juhanin unelma kone aina.

Riannan novellikatkelma

Tasan vuosi siitä hetkestä. Silloin elämäni paras päivä muuttui yhtäkkiä elämäni hunoimmaksi. Muistelen niitä hetkiä kyyneleet poskellani. Muistan hänen hymynsä, jonka alla sulin kerta toisensa jälkeen.

Olimme tunteneet jo vuosia ja vihdoin oli hetki jolloin saimme olla vain kahden. Porukassa Jussi ei koskaan ollut kiinnittänyt vain minuun huomiota, se oli kyllä ymmärrettävää, koska Jussi on niin viehättävä persoona ja kaiken lisäksi todella komea. Katsoin Jussia aina silmät hehkuen, en vain voinut sille mitään. Nyt on vihdoin päivä, joka saattaa olla elämäni ikimuistoisin. Kuitenkin pelko kalvaa sisimpääni, elämä koettelee minua aina, kun jotain hyvää on tapahtumassa.

Artun Novellikatkealma

Kävelen pimeässä autoja kohti. Heti kun astuin sisään tiesin minkä veisin. Aion viedä poliisi päällikön virka auton. Monikaan ei tiedä tätä, mutta poliisi päälliköillä on käytössään virka autoinaan suht uudet lamborghini huracán LP 610-04. Mikä on siis sika makee auto. Kokeilen auton ovea. "Pahus! Se on lukossa" sanoin sen vahingossa äänen. Kaivan taskulampun taskusta ja rupean etsimään avaimia. Tiedän, että poliisit eivät pidä niitä kaukana autosta, koska ne pitää saada nopeasti käsiin hädän sattuessa. Siinä hän ne roikkuvat hyllyllä muiden avainten joukossa. Haenne ja palaan autolle. Painan avaimista ovien aukaisu nappia. Siitä kuuluu pieni ääni, mutta en usko että kukaan kuulee. Olen avamassa ovea, kun pysähdyn täysin. Niska karvani nousevat pystyyn. Kuulen, kuinka autotallin ovi aukeaa, ja menee kiinni. Sammutan äkkiä lamppuni. Sillä tiedän, että en ole enään yksin.

Ronjan novelllikatkelma

Olin shokissa. Mitä minä olin tehnyt?, Mitä oli tapahtunut? ja miksi hän käyttäytyi noin? Tuntui että olisin saanut veitsen sydämeen.  Hän ei koskaan ole ollut ilkeä minulle. Sinä iltana soitin, tekstasin ja lähetin jopa sähköpostin Tiinalle ja hän ei vastannut. Aloin jo raivostua, kunnes selasin hänen facebook sivuaan läpi. Siellä oli hirveitä asioita minusta. Noloimpia kuviani, haukkumista ja pilkkaamista. Silloin päätin että tämä riittää ja lähdin äkkiä kohti Tiinan taloa. Kävelin portaat ylös heidän ovelleen ja painoin ovikelloa. Tiina tuli itse avaamaan oven.

“Tiina nyt tämä riittää, mitä niin kamalaa olen tehnyt sinulle että sinun pitää nöyryyttää ja kiusata minua näin?!!”

“ Ai että mitä olet tehnyt? Ei sillä niin väliä olen vain iloinen että pääsin sinusta eroon ,sillä olet ylimielinen, määräilevä lellitty kakara, jonka kanssa en enää hetkeäkään halua viettää Painu kotiin senkin kamala ämmä!” Hän huusi ja painui sisään ovet paukkuen jättäen minut pihalle.

  Joonan novelli katkelma.

 Jarmo on neljäkymmentäyksivuotias normaali mies. Hän tykkää roskaruuasta ja juo cocacolaa noin 3l per päivä. Jarmo pitilä on tössä sörnäisten rakennustyömaalla. Hän oli tehnyt kaksitoistatuntisen työpäivän ja Irma vaimo oli unohtanut pakata eväsleivät mukaan. Työpäivän lopussa hänellä oli kaamea nälkä, hän mietti että mitä hän tekee. Sitten hän keksi, hän menee mäkkiin ja tilaa euron juuston. Hän ajaa pitkin sörnäisten rantakatua ja hänellä soi autossa suomipop hitit. Kun hän pääsi sörkän mäkkiin niin hän käveli sisällä ja meni jonoon, siinä hän jonotti 5min. Sitten tuli hänen vuoro, hän sanoi: "kolme euron juustoa" myyjä vastasi: "okei, tuleeko muuta?" "Ei tule" vastasi jarmo. Myyjä huutaa: "kolme juustoa" työntekijä vastaa: "ei ole kaikki on loppu" sen kuultuaan jarmo sekoaa ja päässä alkaa pyöriä, ja hän tippuu

Veetin novellikatkelma

Timothein puhelin soi ja hän rientää äkkiä vastaamaan. Timothein kaveri soitti ja sanoi että bussi on tulossa. Timothei kiitti tiedosta ja lähti matkalaukku mukanaan kohti bussi pysäkkiä. Samalla pysäkillä odotti Jorski, sama veijari joka soitti aikaisemmin Timotheille.He menivät bussiin joka lähti kohti satamaa. Timothei ja Jorski jäivät sataman pysäkillä pois ja näki kaverinsa odottamassa häntä. Kaverit moikkasivat ja Timothei ja Jorski moikkasivat takaisin. Kavereiden nimet olivat Nasse ja Timo-Harri jota kutsutaan Timppa-Harriksi.

Hetken siinä ensin rupattelivat ja sitten kaverukset lähtivät kävelemään kohti laivaa, mutta tajusivat yht'äkkiä että mihin laivaan he ovat menossa. Vasemalla oli Tallink Silja, joka menee Viroon ja oikealla Silja Line, joka menee Ruotsiin. Heille tuli hätä, että kumman he valitsevat. Ainakaan hinta ei vaikuttanut ,koska matkat olivat saman hintaisia. "Tehdään pieni äänestys" Nasse ehdotti. Niipä he tekivät. Nasse ja Timppa-Harri äänestivät Viroa, koska sieltä saa halpaa limua ja karkkia. Timothei ja Jorski halusivat Ruotsiin, koska he halusivat mennä hieman pidemmälle matkalle. He miettivät myös muita tapoja keksiä maa mihin mennään, mutta he eivät keksineet.

Veeran novellikatkelma

Sydämeni tykytti. Olin paniikissa. En ikinä ollut pelännyt näin paljon. Näin kuinka musta auto kaahasi minua kohti. En pystynyt tekemään enää mitään. En pystynyt väistämään. Olin niin paniikissa, että en kyennyt edes liikkumaan. Yhtäkkiä tunnen kamalan kokoisen jysäyksen koko kehossani. Huomaan kuinka kävelytie täyttyy omasta tumman punaisesta verestäni ja hengittäminen käy hyvin raskaaksi. Edessäni näin vain sumua. Olisin tarvinnut apua, mutta en pystynyt puhumaan, enkä varsinkaan huutamaan. Kurkkuani viilsi ihan jo pelkkä hengittäminen. Sumun keskeltä näin kuinka musta auto kaahaa pois luotani. En ymmärtänyt. Miksi juuri minä? Mitä hän halusi? Tappaa minut? Mitä pahaa minä kenellekään olen tehnyt?

Silloin silmäni sumeni kokonaan. Näkökenttäni oli vain mustaa täynnä. Mieleni alkoi täyttymään omista ja ihanista muistoista. Muistan kuinka keinuin äidin ja isoveljen kanssa vanhassa, rämäisessä keinussa. Nauroin, kun pitkät hiukseni osuivat maahan silloin, kun laitoin pään alas. Muistan kuinka tein naapurin lasten kanssa iloisesti hiekkakakkuja ja leikittiin piilosta.

Merin novellikatkelma

Pitkät ruskeat hiukseni ovat sotkeutuneet ja peittävät kyynelten juovittamat kasvoni. Makaan sängylläni kippurassa ja tuijotan tyhjyyteen. En voi uskoa, että hän on poissa. Suljen taas silmäni ja yritän hengittää tasaisesti. Hän on, ei, vaan hän oli niin nuori ja ihana, vasta kahdeksan vuotta, ei hän voi olla kuollut. Kuulen oven avautuvan ja sulkeutuvan alakerrassa, mutten välitä. Millään ei ole nyt väliä. En voi kuvitella elämää ilman häntä. Kuka sitten kertoo huonoja vitsejä aamuisin tai yrittää piristää minua huonosti menneen kokeen jälkeen. Kai siihen tottuu, ainakin minun on uskottava niin. Joku koputtaa hiljaa oveeni, mutten halua mennä avaamaan. Suljen silmät. Haluan olla yksin. Hetken päästä sipaisen takkuiset hiukseni korvan taa ja tuijotan taas mitään näkemättä eteeni. Ehkä hän ei olekaan kuollut, ehkä hän tulee kohta kotiin ja sanoo vain murtaneensa nilkkansa, tai jotain. Mutta ei. En saa ajatella näin. Minä näin sen itse, hän on kuollut. Vaikka hän vielä aamulla vaikutti niin eloisalta.

Ninan novellikatkelma

Viereiseltä pihalta kuuluu ihmisten puhetta. Joku nauraa. Avoimesta ovesta kulkeutuu ulos kellertävää valoa. Äänet katoavat sisälle taloon ja ovi sulkeutuu. Pimeys valtaa naapuruston uudelleen. Katselen korkeita tolppia, jotka reunustavat tietä molemmin puolin. Muistan, että joskus niiden päissä oli hohtavat valopallot. Minnekköhän ne ovat menneet? Nyt vain taivaalla haaleana hohtava valo ja muutamat pienet ikkunat siellä täällä tuovat valoa pimeyteen. Kynteni rapisevat kovaa, harmaata kiveä vasten.

En ole juossut pitkään aikaan. Venytän lihaksiani ja annan jalkojen viedä minua eteenpäin tutuilla reiteillä. Kaukaa takaapäin kuuluu oven pamahdus ja huuto. Hän kutsuu minua, mutta voin kuulla hänen äänestään, että hän ei oikeasti halua minun palaavan. Kiristän tahtia. Pois, pois ja äkkiä. Naapuruston tuoksut ovat muuttuneet siinä ajassa, kun olen ollut lukittuna sisälle. Monet kirkkaista, värikkäistä hajuista ovat hälvenneet ja jäljellä on enää tylsien ihmisten valjuja tuoksuja.

Nean novellikatkelma

Ihmiset kiljuivat ympärilläni. Tänään oli kaupungin uuden huvipuiston avajaiset, ja minäkin olin päättänyt tulla, tosin minä olin yksin, kun muilla oli ystäviä. Ensimmäiset valot syttyivät iltahämärässä. Huvipuisto oli täynnä nauravia ihmisiä hattarat ja popcornit kädessään. Kevyt tuulenvire kävi kasvoillani, kun vuoristoradan vaunu teki äkkikäännöksen. Jotkut tytöt kikattivat takanani. Pian tuli pilkkopimeää. Kiljunta vain yltyi. Vaunu meni pitkään tunneliin. Pian näin tunnelin pään. Laite loppui, ja meidät päästettiin pois.

Tunsin itseni todella yksinäiseksi. "Mennään uudestaan! Mennään uudestaan!", joku pikkupoika sanoi isälleen. Kävelin ympäri huvipuistoa ja katselin ihmisiä. Kaikki näyttivät viihtyvän täällä. Minä en viihtynyt. Päätin lähteä pois, menihän siinä monta kymmentä euroa hukkaan, mutta parempi näin. Päätäni alkoi särkeä kaikki tämä kiljuminen ja nauraminen. Nyt on ainakin nähty tämäkin paikka, eikä tarvitse tulla uudestaan. Ei täällä ollut edes mitään hyviä laitteita. No, hyvä minun on sanoa kun kävin vain parissa laitteessa.

Juha novellikatkelma

"Päivää oletkos jo täyttänyt 15?

Aleksi on huono valehtelija ja punastuu heti. Hän koittaa keksiä jotain hauskaa tilanteeseen.

"Mihin minä olisin sen täyttänyt.

Punastuneena Aleksi menee viemään energiajuoman takaisin hyllylle. Aleksi halusi niin paljon energiajuomaa, jotenka hänen päässään kävi ajatus varastamisesta. Aleksi ei osannut päättää. Varastaminen ei ole hänen tapaistaan. Mutta hän haluaa energiajuomaa niin paljon, että hän päättää avata takin sisätaskun. Aleksi laittaa megaforcen sinne ja lähtee kävelemään kassojen läpi. Aleksia ei ole kuumottanut elämän aikana kertaakaan niin paljon. Aleksi menee kassojen ohi ja nyt hän on pihalla. Aleksi on hyvin helpottunut. Hän menee kaupan taakse avaamaan megaforcen. Hän maistaa sitä:

"Hyi! Tämä maistuu ihan kauhealta. Annan arvosanan 1/5!

Aleksi heittää megaforcen pois ja lähtee vihaisena kävelemään Hesburgeriin.

Kamin novellikatkelma

Myyjä oli asettelemassa rauhallisesti tuotteita hyllyyn kunnes kuuluu "se ei voi olla totta"

Myyjä menee paikalle ja siellä hän näkee Aleksin pekoni hyllyllä. Aleksi on 14 vuotias poika joka rakastaa pekonia.

Myyjä kysyy "mikä ei ole totta"  

´´ pekoni on loppu" sanoo Aleksi.

"Niin valitettavasti" sanoo myyjä ja poistuu paikalta.

Aleksi miettii että mitä hän nyt syö kun pekoni on loppu. Aleksi käveli pitkin kaupan käytäviä pitkin ja pohti että mikä olisi hyvä ja täyttävä ateria.

Aleksi miettii olisiko pihvi hyvä valinta mutta ei hänelle oikein maistu nyt. Aleksi päättää lähteä etsimään pekonia toisesta kaupasta.

Alex novellikatkelma

Rami nousee mustaan 5-sarjaiseen bemariinsa ja lähtee toimistoa päin, niin hienolla autolla ei kuitenkaan voi vastustaa pientä kiihdyttämistä ja Rami painaa tallan pohjaan ja lähtee renkaat vinkuen risteyksestä ja pelästyy, kun näkee poliisin viereisellä kaistalla, mutta matka jatkuu tavalliseen tapaan.

 Kun Rami pääsee viimein toimistolle huomaa hän avaimensa jääneen kotiin ja talloo maata vihaisena. Nyt on kova kiire lähteä hakemaan avaimia, koska aukioloaika alkaa jo 30 minuutin kuluttua ja ainoastaan Ramilla on avaimet tärkeisiin papereihin ja kassaan. Rami lähtee baanalle ja ajaa reilua ylinopeutta ehtiäkseen. 

Matka lahteen kestää liian kauan ja Ramin pitää soittaa kollegalleen, että voisiko hän tulla avaamaan toimiston. Puhelimen toisessa päässä oleva Juho sanoi mielellään tulevansa töihin, kun viimeiset 40 tuntia on mennyt tietokonetta näppäillessä. 

Marikan novellikatkelma

Vaimoni katsoi minua hetken ymmällään mutta meni kuitenkin olohuoneeseen. Otin lääkekaapista hänen lääkkeensä ja kaadoin lasiin vettä. Vein lääkkeet ja veden hänelle. Hän otti lääkkeen ja istuutui tuolille. Jokainen aamumme on samanlainen. Vaimoni sotkee jotain, jonka jälkeen annan hänelle lääkkeensä ja hän rauhoittuu. Toki välillä on joitain poikkeus tapahtumia ettei hän rauhoitukkaan. Silloin joudun antamaan hänen lääkkeensä suoraan suoneen.

Olin keittiössä syömässä aamupalaani loppuun, kun kuulin oudon äänen. Menin äkkiä olohuoneeseen ja näin vaimoni makaavan lattialla. Hänellä oli veitsi kädessä, jonka hän oli ilmeisesti työntänyt sen pistorasiaan. Lääkkeet eivät olleet auttaneetkaan. Soitin hätänumeroon, josta käskettiin tarkistamaan tunnenko pulssia ja osaanko elvyttää. En tuntenut hänellä pulssia enkä osannut elvyttää. Ambulanssi olisi kohta täällä. Hän makasi lattialla liikkumattomana ja näin pienen hymyn hänen kasvoillaan. Kyyneleet purskahtivat silmistäni. Tiesin että nyt tämä kaikki on ohi.  

Elsan novellikatkelma

Katselin ikkunasta ulos ja ajattelin kesää, miten kivaa minulla olikaan ollut ja huomenna se kaikki loppuisi. Huomenna joutuisin palaamaan kouluun ja aloittamaan kahdeksannen luokan. Huomenna minun täytyisi taas kohdata ne tuomitsevat katseet ja kestää kaikki haukut, joita minulle huudeltiin. Minua pelotti, entä jos en taaskaan saisi kavereita koulusta ja olisin koko vuoden yksin. Mutta aioin kuitenkin yrittää, joten pakkasin laukkuni ja valitsin vaatteeni huomiselle. Sitten menin nukkumaan.

Aamulla herätessäni aloin heti laittautumaan, meikkasin vähän ja puin vaatteet päälle. Söin pikaisesti ja sitten lähdinkin jo kävelemään koululle. Matkalla mietin vaikka mitä, miten luokkalaiseni ottavat minut vastaan, missä istun ja aletaanko minua haukkua heti.

Pian kuitenkin näin jo koulun, sillä meiltä ei ole sinne pitkä matka. Näin pihalla rinnakkaisluokkalaisiani juttelemassa, omia luokkalaisiani ei kuitenkaan näkynyt missään, he olivat varmaan jo sisällä. Kiristin vähän vauhtia, jotta en myöhästyisi tunnilta.

Kävelin nopeasti rinnakkaisluokkalaisteni ohi ja avasin koulun oven.

Aleksi Delikouras - NÖRTTI 2

Raid ja pelkääjät, Harri Nykänen.

Minä zlatan ibrahímovic, david lagercranz

The fault in our stars - John Green

Outolintu, Veronica Roth

Sue Limb, Tyttö, 16 vee: mimmi tykittää

Suzanne Collins Nälkäpeli

Lauren Oliver, Delirium

Silja & Helena

Herra Boggis oli matkalla Brillin pieneen ja ränsistyneeseen kylään, koska hän ostaisi kylän ympäriltä suuren alueen metsää ja peltoa, jotta voisi rakennuttaa siihen jättimäisen huvipuiston. Hän sai alueen erittäin halvalla vanhalta, kodittomaksi jääneeltä mieheltä. Rikas mies tulisi tienaamaan paljon rahaa. Herra Boggis myhäili tyytyväisenä ja itsevarmana.

Art

Loistavaa vihdoinkin minusta tulee rikas. Ei tarvitse enään kuunnella pomoni jäkätystä. On han se vähän harmi että isoisäni gibris kuoli, mutta miksi minä sitä murehtisin. En hän edes tuntenut häntä. Äitini ja hän ei ollut oikein puhevälissä. Siksi hän varmaan halusi antaa perinnön suoraan minulle eikä ainoalleen lapselle Äidilleni. Onneksi näin tapahtui sillä minulla on paljon enemmän hyötyä hänen omaisuudestaan. Hän kuulema omisti kaiken maan tästä ympäriltäni ja kaikki kaupungissa olevat talot ovat sitten nykyään minun. 

Boggis pysähtyy liikenne valoihin, Ja jatkaa pian matkaa kukkuloille. Siellä hänen pitäisi tavata isoisäni asianajajat. Jotka antavat hänelle lapun missä näkyy että hän nykyään omistaa kaiken minkä isoisä omisti. Boggis hiljentää vauhtiaan. Hän sammuttaa auton. Boggis astuu ulos. Tuuli tuntuu kylmältä. Alkaa olla pimeetä. Ketään ei näy missään. Kukkulalla ei kuuluu muutakuin tuulen suhina. Hiljaisuuden rikkoo puhelimen pirinä. Boggis vastaa puhelimeen. Soittaja on hänen äitinsä. Äiti kertoo että on vihdoinkin tehnyt sovinnon isoisän kanssa, Ja sanoo viellä että isoisä Gibris on hänen luonaan ja haluaa nähdä boggiksen.

Jasmin

Pönäkkä mies painoi kaasua ja piti katseensa kylässä.  "Täydellinen paikka julistaa Jumalan sanaa, landepierut uskovat kaiken, mitä niille syöttää" Boggis totesi omahyväisesti, kaivaen vapaalla kädellään raamatun laukustaan.

Brillin kylästä kuului uskomatonta huutoa, "ALLAH, ALLAH, ALLAH!". Herra Boggis näki autostaan tumman miehen huutavan ja huitovan pienellä puisella lavalla mikrofoniin. Boggis kurtisti kulmiaan, nousi ulos autosta Ja sanoi "Alibaba". 

Boggisin refleksit olivat nopeat vaikka käsistä roikkuvat rasvapallot läiskivät miestä itseään naaman, kun tämä heitti raamatun Alibabaa kohti. 

Rianna & Kaisla

...Näyttää aivan samalta, kuin muistelinkin, ajatteli Boggis ironisesti.

Iso musta Audi kaarsi puiden lomassa nököttävän punaisen hirsimökin eteen. Heti ensisilmäyksellä käsitti, ettei auto sopinut kuvaa. Oma koti kullan kallis, tuhahti Boggis jälleen ironisesti ja naurahti pahaenteisesti. Hän pääsisi vihdoin suorittamaan tehtävän, jota oli jo kauan mielessään hautonut.

Boggis näki yhä mielessään, kuinka hän oli aina palvonut ja rakastanut veljeään. Kuinka hän oli ihaillut häntä ja hänen uskomattomia tekojaan, joka ikisessä asiassa ja uskonut veljen rakastavan häntä yhtälailla, vaikka Boggis olikin vuosia nuorempi ja hintelä. Hän luuli veljen olevan hänen tukenaan, vaikka kaikki muut hylkäsivät ja pilkkasivat. Toisin kuitenkin kävi.

Viimein elämä oli kuitenkin raiteillaan. Enää pitäisi vain hoitaa jotakin. Kostaa. Kyyneleet kirposivat Boggiksen kurttuiseen silmäkulmaan ja yksinäinen pisara tipahti hänen huolitelluille viiksilleen, hänen puristaessaan asetta housun taskussa...

Hän oli viimein valmis ja koputti varmoin ottein oveen kolme kohtalokasta kertaa.

Juha ja Kami

Herra Boggis ajaa Brilling kylään itsevarmasti koska hän on mafian pomo jolla on paljon valtaa.
Boggis menee kylään siksi koska hän hakee sieltä ryöstökohdetta, mutta matkalla tulee vastaan poliisi.  Boggis lähtee äkkiä pakoon koska hän on etsintäkuulutettu. Boggis pääse pakoon poliisia kukkulalle. Boggis tähyili poliisia kunnes hänet kolkattiin takaa ja hän meni tajuttomaksi.

Boggis herää likaisesta ja verisestä vessasta toinen jalka kahleissaan. Hän huomaa vieressä kuoleen miehen joka on veren peitossa. Yhtäkkiä alkaa kuulua ääniä ja Boggis alkaa katsella ympärilleen ja näkee tv:n jossa hänelle puhuu mies naamiossa. Mies sanoo Boggikselle että, hänellä on kaksi tuntia aikaa päästä pois vessasta tai hän laskee sinne myrkkykaasua.

Santtu ja Veeti

Herra Boggis oli ajamassa kylään ja kun hän saapui sinne hän pysähtyi ja alkoi mittailemaan maata. Tähän rakennetaan valtatie ja siksi on hyvä että täällä ei ole mitään pilvenpiirtäjiä hän tuumi. Yht äkkiä viereen tupsahti viereisen talon koira ja tämän omistaja Happonen. Koira alkoi haukkua hullunlailla ja Happonen kysyi: "että mitä sinä täällä teet?". "Minä mittaan maata koska tähän tulee tie" Boggis vastasi. Happonen ja koira lähtivät ja Boggis alkoi jatkaa työtänsä. Seuraavana päivänä koko kylän väki odotti että boggis tulee. Kun Boggis tuli kyläläiset piiritivät hänet ja ottivat aseet esiin. "Tästä tulee sota" he sanoivat.

 

Veera ja Ronja

Herra Boggis ajoi hitaasti kohti Brillin kylää. Hän ajoi kylän keskelle, nousi autosta ja huusi " Jou! Mä oon Pertti Boggis ja mä oon täällä tänään purkamassa teidän kaupungin." Kylän ihmiset tuijottivat Boggista hämmentyneinä. Boggis jatkoi "Tähän tulee Boggiksen ostoskeskus, mistä löytyy maan parhaat wokki ravintolat." Kylän vanhin, joka oli hyvin suuttunut, katsoi herra Boggista ja sanoi " Painu sinä muualle ja anna meidän olla rauhassa, mikälie wokkiboggi." Boggis katsoi vanhusta suu ammollaan " se on herra wokkiboggis teille." Pian kylässä alkoi mellakka. Kyläläiset alkoivat heittämään kivillä herra Boggista, hänen autoaan sekä toisiaan. Kunnes ihmisjoukon seasta esiin astui pieni poika, joka huusi " Mä tykkään wokeista!"

Joona ja Joel ✌️🙏🇺🇸

Herra Boggis heitti tupakan ikkunasta ja jatkoi matkaansa brillin kylään. Matkalla hän näki vanhan tutun nimeltä "Saukko". Kukaan ei oikeastaan tiennyt mistä Saukko oli saanut nimensä, mutta sen Boggis tiesi, että hän vihasi häntä. "Hei kusipää", Saukko sanoi. Boggis vastasi: "Katsotaan kuka on kusipää, kun olen suorittanut asiani täällä". Boggis otti Magnumin 45. Cal pistooolin ja ampui saukkoa päähän. "Yksi kymmenestä hoidettu" herra Boggis hekotteli ja lähti ajamaan kohti kaupungin taloa. Ihmiset katselivat boggista, kuin friikkiä, kun saapasteli ase kädessä pormestarin toimistoon. "Hei Jussi", Boggis sanoi kylmästi. Pormestari kääntyi ja sanoi takaisin kylmästi: "Tiesimme molemmat, että tämä päivä koittaisi".

Alex, Morten

Herra Boggis on vahva ja rikas äijä, joka menee lomalle kylään. Herra Boggs on 100% varmaa että tämä on Brillin kylä ja loistava lomailu paikka. Siellä on paljon niittyjä ja lähteitä. Boggs poltaa tupakkaa ja ajaa Porchella. Hän on ylimielinen. Menee parkkipaikalle ja sanoo kyläläiselle: Hei
Juntti! Missäs tääl on kauppa? Juntti vastaa:"Ei täällä olee mitä kauppa". Boggs:"Täh, täällä on pakko olla kauppa mistä mä saan viinii ja sikari, viimesest on aikaa jo kaks minuuttii". Boggis painaa kaasun pohjaan ja lähtee drifaamaan huutamalla:" mä oon hurjapää, ette saa mua ikinä kiinni, drifaan niin nopeesti ku sä vedät pontikkaa. Boggis on vihainen ja haluaa sikaria.

Elsa ja Nea

Herra Boggis jatkoi matkaansa Brillin kylään. Pian hän olikin jo perillä. "Saan tästä mahtavat rahat! Kauppakeskuksen rakentaminen oli mahtava idea!" hän riemuitsi. "Purkutyöt on määrä aloittaa viikon päästä ja uudet talotkin ovat melkein valmiita kylän laitamilla, joten vanhat voidaan purkaa."
Mutta kun Herra Boggis saapui kylään, hän kauhistui: "Mitä ihmettä täällä tapahtuu!?"
Kylän asukkaat olivat aloittaneet mielenosoituksen ja melusivat keskellä tietä. He alkoivat hakata Boggiksen autoa ja heiluttivat kylttejä, missä luki vastalauseita uutta kauppakeskusta ja kylän uudistuksia vastaan. Yhtäkkiä joku avasi oven ja Herra Boggis näki vain nyrkin ja sitten kaikki pimeni.

Meri ja Marika

Herra Boggis on menossa Brilliin tapaamaan serkkuaan. Hän ajaa autonsa serkun pihaan. Talo näyttää tyhjältä, mutta Boggis menee silti ovelle ja koputtaa. Hän odottaa ovella 15 minuuttia ja lähtee sitten kysymään naapurista missä hänen serkkunsa on. Naapurit kertovat ettei häntä ole näkynyt pariin päivään. Boggis lähtee kukkulalle etsimään serkkuaan. 

Millaisia ristiriitoja päähenkilöllä voi olla?

http://padlet.com/paivi_lehti/j6znc1ql55gz

Jos vielä jään

Tapahtumat alkoivat heti, joka oli positiivista, sillä alkukin oli kiinnostava. Päähenkilöön oli myös helppo samaistua, sillä siitä kerrottiin niin paljon. Päähenkilön harrastukset, musiikkimaku, kaverit yms. Tulivat ilmi heti alussa. Päähenkilö on aika perus, eikä hirveän kiinnostava. 
Päähenkilöstä veikkaisin, että se elviää hengissä. Päähenkilö varmaan joutuu kokemaan paljon kaikenlaista, jonka perusteella hän varmaan muuttuu vähän ja tajuaa, että mikä on tärkeää elämässä yms.

Mitä uskot päähenkilölle tapahtuvan? jatkaako se elämää "kuolleena" vai selviääkö hengissä?

Veden alla

Valehtelevat viettelijät

Nörtti

Oliivityttö

Hendrikin tarina

Kaupunklainen: Kato poliisi tule
Diileri:hyppäme roskiksen sitten ne ei löydä meidä.
Kaupunkilainen: mitä me nyt tehdään.
Diileri: odotamme niin kauan ennen kuin poliisit lähtee pois.
Viiden minuutin päästä poliisi on lähtenyt pois ja Diileri ja Kapunkilainen lähtee myös pois.

Juhan tarinan katkelma

Älysin, että kartano olikin minun vanha lastenkoti. Se oli suljettu vuosia sitten. Syynä oli kahden lapsen kuolema, jota kukaan ei koskaan osannut selvittää. Mutta minäpä taidan tietää, miten he kuolivat.

Nean jännitystarinan katkelma

Huokaisin syvään. Kaikki olikin ollut vain unta. Hyräilin erästä kappaletta joka oli jäänyt soimaan päähäni. Yhtäkkiä pysähdyin. Olin ihan hiljaa. Olin lopettanut hyräilyn, mutta silti kuulin äänen. Se kuului kylpyhuoneesta. Juoksin kauhuissani katsomaan mikä siellä oli. Kun pääsin kylpyhuoneen ovelle, ääni koveni. Siellä oli joku.

Santun katkelma.

Samana iltana kuului samaa kolinaa alakerrasta. Jokin oli taas tulossa ylös, nyt näin hänen kasvonsa ne olivat veriset ja hän oli muutenkin kokonaan likainen. Sitten koko elämäni vilahti edestä, tajusin että olin kuollut.

Joonan jännitystarina

Luoti lävisti Jonin keuhkot ja hän kaatui maahan. Luodin ampuja osoitti minua aseella ja näin hänen kasvot. Niitä en voi unohtaa ajattelin ja naks naks niks aseesta oli panokset loppu. Hän otti minusta kuvan ja lähti juoksemaan. Menin Jonin luokse ja soitin ambulanssin ja poliisin, mutta puhelun aikana kuulin tikitystä. Tiesin mitä se tarkoitti. Hyppäsin ikkunasta ulos ja tömähdin kyljelleni. Silloin räjähti.

Jasminin tarinan katkelma

Onneksi Nita oli ottanut taskulamppunsa mukaan. Valaisin muiden tietä sillä, kun laskeuduimme lyhyet portaat alas. Kaikkia jännitti, mitä edessä nököttävän oven toisella puolella olisi. Nita piti kameraansa valmiina, kun Mona työnsi painavan harmaan oven auki. Nita napsaisi pimeänäkökamerallaan kuvan, ja jäi odottamaan että kuva latautuisi näytölle. Me muut olimme hiukan pettyneitä pimeästä maisemasta, olimme odottaneet jotain säpsähdyttävää. Kapusimme portaat ylös takaisin käytävälle. Aurinko oli laskenut. Ainoa valomme oli kamera ja taskulamppu. Sitten Nita pysähtyi järkyttynyt ilme kasvoillaan. “Teidän pitää varmaan nähä tää…” hän sanoi melkein kuiskaten tuijottaen samalla kameran näyttöä. 

Kaislan tarinapätkä

En jaksanut enää taistella lupsahtelevia silmäluomiani vastaan vaan nipistin ne kiinni ja kellahdin kyljelleni, suojaten päätä käsilläni. Odotin kivun tulevan. Mietin miltä tuntuisi, kun kaikki olisi ohitse, kun olisin kuollut. Oliko minussa sielua, matkustaisiko se jonnekkin taivaaseen tai paratiisiin? Vai katselisinko minä pilven reunalta, kuinka ruumiini maatuisi ja asettuisi luonnon iänikuiseen kiertokulkuun? Ajattelisinko, että aikani olikin jo ollut ohitse, ettei minulla ollut enää mitään koettavaa täällä, maailmalla?

Mutta kipua ei tullutkaan. Mikään ei lävistänyt ihoani, kuulin vain kimakan pillin vihellyksen jostain kaukaa. En jaksanut kohottaa päätäni, sillä pelkäsin näkeväni verenhimoisen ilmeen ja terävät hampaat tuuman päässä kasvoistani.

Sitten se tuli, kädet kiertyivät vyötäröni ympäri ja koppasivat minut ilmaan. En halunnut nähdä henkilöä, joka tekisi minusta lopun. Halusin vain kaiken käyvän nopeasti ja kivuttomasti, sillä en jaksanut enää, olin niin heikko

Marionetti

Mäk Gäliksen hisles:
Mäk Gäliks:Nonii mä otan kerrosburgerin ja kananuggeteja.Mmmmmm...Burgeri on ihanaa.
Petteri : Ooksä ihan kujalla? Ei me olla missään mäkissä?
MC: *facepalm* kerrosburgeri on hesburgerissa.
Petteri: No eihän tää mikään Hesekää oo!
MB: ilmestyy*
Mäk Gälis: heittää burgerin MB'n päälle "syö burgeria"
MB:EI JUUSTOMÄTTÖÖ BY MIIKKA!Minä olen allerginen juustomättöburgerille

Ninan katkelma jännitystarinasta

Peura seisoo joentörmällä. Se kastaa hitaasti päänsä veteen ja juo muutaman hitaan kulauksen. Hopeinen vesi pyörteilee hitaasti sen kuonon ympärillä. Yhtäkkiä peura kuulee jotakin. Salamannopeasti sen pää kohoaa vedestä ja lennättää pieniä, kimaltelevia vesipisaroita ympäriinsä. Ne näyttävät leijuvan hetken paikoillaan, ja niistä heijastuu kuun kelmeä hohde. Peuran korvat kääntyilevät pimeässä, kun se yrittää paikallistaa äänen lähteen. Kaukaa, juuri peuran kuulomatkan reunamilta, kuuluu uusi nyyhkäys. Peura ponnistaa lihaksikkailla takajaloillaan ilmaan ja katoaa metsän pimentoihin.

Merin katkelma jännitystarinasta

Tuuli humisi korvissani. Seisoin keskellä sumuista katua. Talot olivat ränsistyneitä ja vinoja, kaikissa taloissa, jotka näin oli ikkunat umpeen laudoitettu, tai rikki. Kadun varrella oli pari harmaata, lehdetöntä puuta. Koko paikka oli harmaa. En nähnyt viittä metriä pidemmälle, sumu oli niin paksua. Taivastakaan ei näkynyt. Minusta tuntui, kuin joku olisi tarkkaillut minua. Katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. En kuullut muuta kuin tuulen hiljaisen huminan. Missä olin? Tämä paikka oli kauan sitten autioitunut. Minua alkoi pelottaa.

Riannan jännitystarinan katkelma

Oli aivan hiljaista, vain meidän puhe kuului.  Puheemme kaikui monta kertaa uudelleen ja uudelleen. Pikku hiljaa ääniä alkoi kuulumaan. Korkeat koivujen lehdet alkoivat kahista tuulessa,  tuulen humina kävi korvassa ja pikkulintujen kaunis laulu soi metsässä. Paikka muuttui hetkessä, kauheasta pimeästä ja hiljaisesta metsästä ihanaksi satumetsäksi. Minunkin alkoi tehdä mieli laulaa lintujen mukana. Mikäpä siinä, aloin hymistä lintujen mukana.Tuntui, kuin olisimme jossain sadussa. Olo oli samanaikaisesti outo, ihana ja jotenkin olematon.

Siljan, Elsan, Riannan ja Kaislan marionettihahmot

Marionettinäytelmä

Marionettinäytelmän hahmot:

- pahis nainen(kaisla): Hän on synkkä ja salaperäinen. Hän pukeutuu mustaan ja osaa kaikenlaisia pimeyden taikoja ja taikuuksia.

- Supersankari superwoman (elsa): Hän on käytännöllinen nainen ja kaunis.

- pissis (silja): Pissis on kaunis ja hänet huomataan aina. Hän käyttää bilevaatteita.

- Supersankari superman (rianna): Supermies on vahva ja hurmaa kaikki naiset. Hän on kaikille  mukava. Hänellä on paljon lihaksia ja hän on todella komea mies.

Minun tarinaa

Menin viereiseen puistoon istumaan. Puistossa oli lapsille kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäki ja hiekkalaatikko. Puistossa ei ollut ketään, mutta jossain kauempana käveli nainen ja mies. Ulkona oli hämärää ja sumuista, illalla varmaan sataisi. Puisto oli metsän ja kotini välissä. Olin väsynyt ja kylmissäni. Metsästä kuului askelia, ne tulivat minua kohti. Nyt hän tulee

Elsan jännitystarina katkelma

Lähdimme kävelemään yläkertaan, portaat narisivat ja tuntui, että ne murtuisivat hetkenä minä hyvänsä. Yläkerrassa oli vielä hämärämpää.  Menimme makuuhuoneeseen, siellä kaikki oli aivan harmaan tomun ja rojujen seassa. Sitten katsahdin sängylle,  enkä voinut uskoa näkemääni. Sängyllä oli ruumis. Kiljaisin ja lähdin juoksemaan. Riina oli ilmeisesti huomannut saman, sillä hän juoksi perässäni portaita alas. Juoksimme ulko-ovelle ja yritimme riuhtoa sitä auki, mutta se oli lukossa. ”Mehän jätimme tämän auki..” sanoin ääni väristen. ”Niin jätimmekin..” Riina sanoi. ”Mutta ette ole yksin”, sanoi möreä miehen ääni takanamme. Katsahdin taakseni, mutta silloin kaikki pimeni.

Veetin tarina katkelma

Late sinnittelee tunteja ilman ruokaa, juomaa tai tietoakaan avusta. On pimeä ja kylmä. Mietin vain koko ajan mielessäni että miten päästä pois pilkkopimeästä rotkosta. Rotkosta ei näy muuta kuin hajonnut riippusilta ja lukuisia ruumiita  ympärilläni. Mahdollisia reittejä kiivetä ylöspäin ei ole. Seinät ovat täysin pystysuoraa kalliota. Muuta ei kuulu kuin epätoivoiset Laten yrtitykset huutaa apua. Näin pienen liikahduksen kallio seinämässä ja osoitin sitä taskulampulla ja saman tien lepakko lähti lentämään, kohti hajonnutta riipusiltaa. Kaukana riippusillan takana näkyi kuun sirppi

Tarina art

Sitten kuulin taas sen äänen, jokin iso tuli minun perässäni. Se yritti kulkea hiljaa ,mutta kuulin sen silti. Aloin kävellä nopeammin, melkein jo juoksin. Mieleeni tuli se, mitä olin säikähtänyt. Olin nähnyt ruumiita. Ajattelin jo olevani mennyttä, kun yhtäkkiä kuulin tien vierestä äänen. ”Hyppää tänne äkkiä.” Hyppäsin sinne. En tiennyt oikein mitä ajattelin. Minua ei haitannut mikään. Olin jo varma kuolevani pian. Ihan mikä tahansa pieni pelastus saisi riittää. Ääni oli ollut hento ja kuului varmaan jollekin pienelle ja vanhalle henkilölle. Olin jossain tien vieressä. Minua pelotti. Odotin jonkin aikaa. Mitään ei kuulunut. Olin jo nousemassa ylös, kun tunsin jotain kaulallani. Otin Taskulampun ja katsoin kaulalleni. Sen jälkeen ylös ja takaisin alas. Silloin huomasin olevani jo kuollut. Olin nähnyt hirttoköyden kaulallani. Ja sitä vetämässä ihmisen tai itse asiassa se ei ollut ihminen. Sillä oli ihmisen kroppa ja härän pää. Siinä kohtaa heitin jo hyvästit maailmalle. Lausuin vain hyvästi ja nukahdin sitten.

Miun tarinakatkelma

Nyt olin pimeässä mädältä lihalta haisevassa pikku kammiossa ja sitten se tapahtui
seinästä verta valuvat piikit tulivat naristen minua päin. Oli pakko käyttää viimeinen
oljenkorsi, purppurahappo. Maailman syövyttävin aine, joka sulatta kovimmankin
metallin. Vain svush kuului, kun heitin purppurahapon seinään.Ehdin nipin napin
sukeltamaan hapon tekemästä reiästä ennen, kuin piikit olisivat rusentaneet minut.
Mutta nyt meni kanssa huonosti ei happoa jäljellä jouduin johonkin ihmeen kivipolulle
edelleen temppelin sisällä. Piti vain jaksaa mennä eteenpäin, vaikka ruoka oli aivan
lopussa.

Veera ja Nea

Odotamme hiihtolomaa, koska haluamme nukkua pitkään. Hiihtolomalla aijomme olla kavereiden kanssa. Emme aijo tehdä mitään erityistä.

Hiihtoloma

Odotan hiihtolomaa koska en jaksa olla koulussa. Hiihtolomalla aion olla kavereiden kanssa. Hiihtolomalla menen laskettelemaan siskoni kanssa. 

Joona ja joel

Lempi ruoka mäkki safka lempi väri sininen menen kuukaden päästa ruotsiin ja hollantiin

Merin kirjoitus

On kivaa, kun talvijakso loppuu. Mutta on tyhmää, kun on paljon kokeita. Hiihtolomalla aion mennä laskettelemaan Alpeille.

Ninan kirjoitus

Talvijakson loppuminen on kivaa, koska tulee uusi lukujärjestys. On kuitenkin tyhmää, kun on niin paljon kokeita. Hiihtolomalla aion olla kotona.

Art

Artin mielipide talvesta:

Liian kylmä

Laskettelu on parasta talvessa 

Mitä. Teen hiihto lomalla.

Laskettelen

Olen vaunulla

Olen kavereitten kaa

Mikä on paras aine koulussa: ruotsi

Ystäväni veetibre

Veeti on mukava pojan pyllerö, joka harrastaa luumilautailua ja salibandya. Veetillä on ikää 11 vuotta ja hän on elliotter. Veetin pikkuveli on emil bre. 😀😀😀👻👻💫💩💩💩👹👹😅

Esittely minusta

Tälläinen testi on tämä. Tässä vain Veeti testailee kirjoittamista blogger sovelluksella. Tämä on ihan hyvä sovellus.

Kauppa

K-Citymarketissa on hyviä tarjouksia. Kaikki parhaat taruokset on kuitenkin rajoitettu maksimimäärään. Se huijaa kuluttajaa ostamaan sen maksimi rajoitetun määrän ainakin Foxin ohjelman mukaan.

Rianna

Odotan hiihtolomaa. Hiihtolomalla olen kotona ja menen leirille. En pidä talvesta, koska on kylmä. 

Mortenin esitely Veetistä

Veeti pitää talvesta.Veeti pitää kesästä.Veeti pitää syksystä

Elsa

Hiihtolomalla olen kotona tai mökillä. Ensi viikolla lähden Vuokattiin. Kivaa kun talvijakso päättyy. En hirveästi pidä talvesta, koska on niin kylmä. 

Silja

Hiihtolomalla olen kotona tai mummilla. En pidä talvesta, koska on aina kylmä. Kiva, että alkaa uusi jakso. Minulla on monta lempiruokaa.

Kaisla

Hiihtolomalla olen kotona ja mummulla.  On ihanaa, kun talvijakso päättyy. En hirveästi pidä talvesta, koska silloin on kylmä.